Tervetuloa Maijan herkulliseen maailmaan


Rakkauteni ruokaan heräsi jo ollessani kaksivuotias. Etsin kaikki mahdolliset kipot, jotka muistuttivat vähänkin kattilaa, ja kaikki kauhaa muistuttavat kepit leikkeihini. Ulkoa löytyi leikkiruoka-aineksiksi ensin hiekkaa ja multaa. Taitojen karttuessa löysin kotipihan tuntumasta lahonneita kantoja, sammalta, puiden lehtiä ja katajanmarjoja. Niistä vasta innostuin keittelemään.

Oikeisiin ruoka-aineksiin pääsin käsiksi vasta ollessani seitsenvuotias, ja lopputuloksena oli elämäni ensimmäinen oikea ruoka, silakkalaatikko. Voi sitä riemua minkä tunsin, kun perhe söi sitä ihmeissään, vaikka olin unohtanut siitä munamaidon. Onneksi pääsin jo viisitoistavuotiaana oikeaan ravintolakeittiöön töihin keittiöapulaiseksi. Tunsin heti sen maailman omakseni. Siitä alkoi ikuinen opiskeluni, joka toivottavasti jatkuu vielä pitkään. Siinä vaiheessa kun tuntuu, ettei ole mitään opittavaa, lupaan lopettaa. Se tarkoittaa käytännössä sitä, ettei keksi enää mitään uutta.

Ruokaa valmistettaessa ei voi sanoa yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä sitä. Siksi pidän ruoanvalmistusta tietynlaisena taiteenlajina. Ehkä siinä on syy, joka tekee siitä niin mielenkiintoisen. Yksi tärkeimmistä seikoista ruokaa valmistettaessa on kuitenkin ensiluokkaiset raaka-aineet. Ilman niitä et voi saada hyvää, maukasta ruokaa.